Rikkinäinen peili täynnä siruja
Muistot Sirpaleina
Muistot sirpaleina vailla korjausta,
muistot sirpaleina vailla hyväksyntää ja vastausta,
muistot sirpaleina vailla totuuden sanojaa,
muistot sirpaleina vailla turvaa ja rauhaa,
sen minkä taakseen jättää vältellen, sen edestään löytää hiippailen,
muistot sirpaleina vailla vasaraa lyövää tuhkan tuotoksi,
muistot huonot yksitellen tekevät paluun,
tahdon ne tuhkaksi, pienemmäksi osaksi ja kokonaan unohdetuiksi,
muistot sirpaleina kuin ne olisi sydämessä lämpimänä, hyvänä muistona turvasta ja kodista rakkaasta kun todellisuudessa ymmärrän ja pelkään tajuta erilaisia asioita jotka tekevät muistoista epäselvät ja sirpaleet,
muistanko oikeasti vai tahdonko ajatella muistoja kokonaisia vaikka todellisuudessa ne ovat sirpaleina kohdistuneet elämään ja asioiden kulkuun,
yksittäiset sirpaleet muistoksi kokoan, hiljaa muistelen turvaa, lämmintä ja hyvää aikaa,
lopulta vasara senkin tuhkaksi tuhoaa.
12.9.2025
-Iidamariia
En halua kadottaa itseäni
koitan itseäni olla kadottamatta,
en tajua miksi paine rinnassa taas tuntuu,
se häiritsee, se sattuu, se ahdistaa ja se pelottaa,
en voi rauhoittua - mutta samaan aikaan se on kaikki mitä haluan,
pian en enää itseäni taaskaan peilistä tunnista,
se pelottaa, kun katsoo peiliin ja en näe itseäni,
en tiedä kenet näen, mutta en minua - se pelottaa,
pelkään ja en pysty luottamaan,
miksi, miksi ja miksi?
kaikki kun taas vain sattuu ahdistamaan ilman syytä,
tahdon ajatukset siirtää edes hetkeksi,
ei se tunnu hyvältä ajatella aina,
tahdon olla ilman ajatusta pienintäkään,
vain vähän hengähtää,
tuntuu että mikään ei kelpaa tai riitä,
tai teen liikaa ja olen liikaa,
mikään ei ole hyvä,
alan olla väsynyt, uupunut,
enkä jaksa kauaa,
itseni pian taas kadotan ja hukutan kaiken sen alle mistä pois pääsin.
2.11.2025
Iidamariia
Tahtoa
tahdon rakastaa, tahdon oppia olla pelkäämättä,
vihaamatta, jännittymättä,
syvät tunteet, syvällä päässä ja kehossa liimautuneena,
miten niistä eroon päästä kun ei enään ymmärrä mitä edes pelkää ja mistä jännittää,
ne toisiinsa takertuu ajan myötä ja sen loputtua,
vihaan pelätä nykyhetkeä, menneisyyttä ja tulevaisuutta mutta kaikilla niin suuri vaikutus,
onko menneestä pakko päästää kun pelottaa,
onko menneestä pakko päästää kun ahdistaa,
onko menneestä pakko päästää kun epämukavalta tuntuu,
onko menneestä pakko päästää kun ei kykene,
rakastan kaikin puolin mutta peläten pahinta mahdollisinta,
vihaa, surua ja rikkoa,
tahdon oppia olemaan ja tuntemaan normaalisti,
en halua kaivata kaaosta elämässä,
en osaa enään kuvailla miltä pääni näyttää,
en osaa enään kuvailla kuka olen, mikä olin ja kuka haluan olla,
tahdon vain päästää irti muistoista, peloista ja vihasta,
muistot päässäni pelottaa ja sitten ahdistaa,
onko niilläkin joku merkitys sisälläni?
tuntuu että en koskaan haluamaani vastausta koe saavani,
pelkään kaaosta ja isoa muutosta,
uusi normi, uudet ajatukset ja tunteet,
tuntuu että sisälläni jokin herää joka kerta ajatuksien kanssa,
en pysty selittää mikä tai kuka,
sillä se olen minä,
tahdon oppia elämään uutta, parempaa ja tavallista elämää ilman kaaosta ja huutoa joka tuntuu kuuluvan pääni sisällä kaikuen pelon ja ahdistuksen seurana.
-Iidamariia
2.9.2025
En halua muistaa
en tahdo pelätä,
en tahdo muistaa,
pelkään, mitä jos, kaikki tapahtuu uudelleen,
pelkään, mitä jos, en tiedä miten toimia toisessa kaltaisessaan tilanteessa,
pelkään muistikuvia tapahtuneesta,
pelkään kaikista eniten sitä tunnetta, jota koin joka aamu, joka ilta, joka päivä, missä vain,
kädet tärisi ja suljin silmät,
muistin ja näin asioita vuosien takaa,
kuulin, näin ja koin kaiken uudelleen minuutissa tai kahdessa,
joka tuntui äkkikelaukselta syvimpiin muistoihin, mitä en halunnut muistaa,
mistä en ollut varma,
ahdisti, tahdoin vain kadota,
en halunnut olla minä, en kyennyt siihen,
koin jotain kamalaa mikä sai minut kokemaan kaiken sen vanhan uudelleen,
en tahdo muistaa, koen etten pysty siihen,
en tahdo muistaa, se murtaa,
en tahdo muistaa, se sattuu,
en tahdo muistaa, se raapii sisintäni kappaleiksi,
en tahdo muistaa, koen kun muistan, jokin osa minua herää,
jokin pieni, viaton ja turvaton olo,
jonka halusin joskus muuttuvan lohtuun ja turvaan jotta en pelkäisi,
en tahdo pelätä, se vie voimia,
en tahdo pelätä, en pysty ajattelemaan muuta kuin loputtomalta tuntuvaa pelkoa,
en tahdo pelätä, sillä pelkoni tuntuu suurimmalta heikkoudeltani,
en tahdo pelätä, se tuntuu koko kehossa, käsissä, rinnassa, jaloissa, mielessä,
en tahdo pelätä, enkä enään ikinä kokea tuollaista pelkoa mitä koin tuolloin,
en tahdo pelätä enkä muistaa.
29.7.2025
-IidaMariia
Sumuista
sumussa kävely,
sumussa ajattelu,
sumuinen olo,
sumuiset tunteet,
en kohtaa tunteita, en kykene siihen,
ne ovat liian suuria, tunnen ne suuresti,
irtautuminen todellisuudesta itsensä suojeluksi,
muistamattomuus mutta tiedostaminen,
tiesin tavallaan mitä oli meneillään,
mutta en kykene muistamaan,
takaumat yksi toisensa jälkeen palaa,
yksi kerrallaan muisto mieleen jää,
se hirveältä tuntuu,
raastavalta, pistävältä ja ennen kaikkea sanoinkuvaamattomalta,
sitä ei voi kuvailla miltä tuntuu kun takauma palaa,
sumuinen olemus,
sumuiset muistot,
sumuinen mieli,
reaaliajasta pakeneminen,
pelko, trauma
25.4.2025
Iidamariia
Pelottaa
pelottaa että jotain tapahtuu,
ahdistaa suunnattomasti, enkä ymmärrä miksi,
pelkään sisimmissäni muiden menetystä ja yksin jäämistä,
pelkään sisimmissäni kaiken uudelleen kokemista,
pelkään sisimmissäni tuottaa pettymyksen,
mutta syvällä sisimmissäni rakkaan - läheisen, menetystä,
en ymmärrä enkä käsitä - enkä haluakaan, ymmärtää ja käsittää, koska se olisi liikaa,
ahidistaa välillä niin, että tunnen sen vatsassa,
ahdistaa välillä niin, että tärisen,
ahdistaa välillä niin, että se tuntuu loputtomalta oravanpyörältä,
ahdistaa välillä niin, että mikään ei auta, mikään ei rauhoita, mikään ei hiljennä pelkoa ja mikään ei hiljennä ahdistusta, jolle en edes tiedä perää,
tahdon sen vain hiljenevän, jotta saisin hetken hengähtää ilman huolta, pelkoa ja ahdistusta joka aina jostain tiensä takaisin löytää.
19.10.2025
-IidaMariia
Pääni kaikuu
sanat ja lauseet päässäni kaikuu,
teot ja tunteet päässäni heilahtaa,
lopulta sen kaiken uudelleen kohtaan ja pääni välähätää, keho täyttyy adrenaliinista ja muistoista,
luulin etten kykene liikkumaan pelon takia,
istuin ja itseäni pidättelin,
en tiennyt kuka olen ja samalla en enään muistanut mikä minut siihen johti,
jokin pieni tai suuri minussa heräsi,
piti paeta ja mennä,
tuntui että kehossa tai aivoissa jokin pamahti,
jokin joka minua satutti ja uuvutti,
en tahtonut olla paikalla - enkä täällä,
vaan jossain aivan muualla,
joku toinen kuin minä,
joku muu eri paikassa,
joku joka ei ole minä - eikä samassa tilanteessa,
muistan sen kuin eilisen mutta samaan aikaan en ollenkaan,
muistot sumeni, minä hiljenin, kehoni ja pääni ravasi tasapainon ja epätasapainon rajalla,
sen lopulta aina muistan
5.10.2025
Iidamariia
Marraskuu
Marraskuu,
hämärää, kosteaa ja kuivaa,
tunteet palaa, muistot hetkistä vietetyistä ja sanoista kamalista,
päivä päivältä kaikki uudelleen muistuu ja mieleen painuu,
tuntuu kuin ote taas lipsuisi käsistä ja itseni pian tuntemattomaksi taas tunnistan,
ei ole merkitystä ajalla eikä menetystä muistoista,
marraskuussa kun kaikki tapahtui - otteeni itseeni, todellisuuteen ja nykyhetkeen katosi,
ei sanoja, ei näkyvää tunnetta, ei elon merkkejä,
vain minä itseni, kuka se sitten oli,
pelottaa että pian ei ole taaskaan otetta mistään kun jaksaminen harhailee,
löydän sen edestäni taas mitä pahiten pelkäsin,
en halua kokea sitä uudelleen, en halua muistaa uudelleen, en halua tuntea uudelleen,
mutta on Marraskuu, ja se ahdistaa kun muistot syksyn palaa ja niille merkitys kasvaa,
millään ei ole merkitystä,
otteen antaa lipsua,
tahdon pitää kiinni - kovasti sitä yritän,
mutta muistot, tunteen ja ajatukset tekee siitä vaikeamman,
pakko jaksaa, pakko ajatella ja pakko kohdata,
en haluaisi kun se pelottaa.
3.11.2025.
Iidamariia
Kappale
muistan kuunnelleeni musiikkia,
en tiennyt mistä lohtua löytää,
kappale joka vei takaisin lapsuuteen,
hyvään, positiiviseen muistoon,
kappale muistui mieleeni kaiken sen keskellä ja alla kun en tiennyt mitä tuntea,
tuntui hassulta, tai ei edes siltä,
tuntui hirveältä,
kuuntelin joka päivä, joka paikassa musiikkia,
se oli pakokeino sen ajan nykyhetkeen,
pakenin todellisuutta, vaikka tuntui ettei sitä edes ollut,
tuntui että elin sumun ja muistojen ympäröimänä,
tuntui että katsoin kaikkea etäältä,
tapahtumia, muiden menoa, puheita ja naurahduksia, ja tuntui että katsoin itseäni vierestä,
tuntui että katson jotain muuta, joka ei ole minä,
en tiennyt kuka olin, missä olin ja miksi olin,
tuntui hirveältä herätä yöunilta jotka jäivät heikoiksi,
sumuinen tunne ja tunteet jotka olivat jotain,
mitä olin kokenut joskus, mutta nyt pahempina,
kappale jota kuuntelin tuntui yhdistävän minua itseeni, todellisuuteen, nykyhetkeen ja mikä tärkeintä, positiiviseen lapsuus muistoon.
The Cranberries - Zombie
23.6.2025
Iidamariia